Särky pimeyteen

 Hei! Olisi taas aika kirjoitella postausta, sillä on keskiviikko. Mulla oli vaan yksi ongelma.  Olen ollut tässä vähän kipeä ja olen vieläkin, joten en ole ehtinyt panostaa blogiin tällä viikolla niin kympin arvoisesti kuin olisin ajatellut. Mutta ei huolta, panostan sitten kun vain ehdin ja jaksan. Tällä nyt tarkoitan esim. kuvia, joita ei nyt tässäkään postauksessa valitettavasti nähdä.

Okei, nyt voitaisiin taas palata tähän päivään ja postauksen aiheeseen. Ajattelin, että voisin palata elämässäni reilun vuoden taaksepäin siihen aikaan kun olen kirjoitellut tämän runon. Harrastan siis kirjoittamista ja olen harrastanut sitä jo pitkään, mutta tämä kohta luettava runo tuli ensimmäisenä mieleeni, kun mietin mitä voisin julkaista.  

Sen verran taustoista, että tämä on muistaakseni viimeisiä runoja joita olen kirjoittanut koulussa. Ehkä toiseksi viimeinen, en ole aivan varma, mutta ei sillä itseasiassa ole niin suurta merkitystä. Tehtävänantona oli muistaakseni vain kirjoittaa joitakin tuntemuksia vapaamittaisena runona.  Runoa voisi mielestäni vielä hioa, mutta sama on melkein jokaisesta, haluan niiden olevan parempia, aina vain parempia.

Itseasiassa olisin halunnut tuoda tänne blogin puolelle runon, millä hain opiskelemaan, muttei minulla enää ole sitä. Tietenkin voisin yrittää etsiä sitä jostakin, koska kun tämä äikän kurssi (mitä juuri tällä hetkellä käyn), missä käsitellään myös lyriikkaa saa mieleeni vaihtoehdon, entä jos... Entä, jos olisinkin ottanut paikan vastaan oppilaitoksessa johon minut oltaisiin hyväksytty pelkällä runolla. Nojaa... Tämä nykyinen opiskelupaikka on antanut minulle paljon enemmän kuin se, tiedän sen. Mutta katsotaan, josko löytäisin kyseisen runon vielä joskus.

Tässä älynväläyksiäni reilun vuoden takaa:

  Särky pimeyteen

Ikävä kaunistelematon riita,

sinä täysikuun yönä,

kaikki muuttui mustaksi,

pimeys valtasi mut,

sanoinkuvaamatonta tuskaa,

sydämeni hakkaa,

pelko ahdistaa lamauttaen,

ero syövyttää kuin rikkihappo,

aivokuollutta toimintaa,

hukkaan aikaa paperille,

haaveet vangitsee uneni,

muistot liekittää syviä haavoja,

toivoin sinulle vain parasta,

vaik` mua vihloo,

muistelen yhteyttä,

räjähtävää energiaa,

kaipaan tunnetta,

en tiedä jaksanko,

pohjalta nouseminen tekee kipeää,

jäähiutaleet muodostavat ristin ympärille mandalan,

tahrat eilisen on mitättömyys avaruuteen.