Tosiaan jo tänään, vaikka vastahan palasin kesälomalta. Ehkä aikani kuluu nopeasti kaikkien kiireiden alla. Tämä viikonloppu ei ollut mikään poikkeus työmäärässä. Lauantai päivä meni kokonaan koulujuttuja tehdessä. Olen huomannut, että jossain kohti tulee täysi romahdus, eikä saa enää mitään tehtyä. Näin kävi jälleen lauantai-iltana. Aivoni löivät tyhjää, vaikka pidin taukoja ja kävin lenkille. Täytyy vain todeta, että liika on liikaa, vaikka muutaman vuoden päästä tämä vaihe tuntuisi helpolta. Miksei opiskeluille ole mitään rajaa? Tarvitsen sellaisen. Toisaalta toimin itse rajoittana ja ymmärrän sen kyllä, mutta silti. Milloin pidin päivän vapaata, enkä miettinyt, mitä pitää tehdä seuraavaksi? Ehkä kesällä, ehkä? Onhan minulla ollut rentojakin hetkiä opiskelujeni kanssa, mutta niitä tarvitsisi lisää. Voinhan vain todeta; oma vika. Noniin ja se siitä.
Joulukuu alkoi, kiva kiva. Luntakin on satanut. Itse kävin eilen nauttimassa kauniista lumisesta luonnosta kävelylenkin merkeissä. Oli ihanaa unohtaa aivan kaikki ja vain kävellä ilman päämäärää tai ajan tajua. Katsella kuinka kasvien oksat taipuvat lumen painosta. Kuinka vesi virtaa purossa, jäniksen jäljet ovat painautuneet lumeen ja ilma on raikas ja rauhoittava.
Sain myös muutaman ajatuksen runosta, mitä alan työstämään pian. Tajunnan virta on juuri silloin parasta, kun ei keskity mihinkään tiettyyn asiaan. Annat vain ajatuksien liidellä.
Tulee nykyisin vain liian harvoin olla ajattelematta yhtikäs mitään. No joululomaa odotellessa, jos sitten saisi aikaiseksi hieman rentoutua.
Voisin vielä lisäillä muutaman kuvan tältä viikolta, sillä niitä tuli muutama otettu ja sanat eivät juuri nyt löydä mitään loogisia paikkoja.
Mukavaa joulunalusaikaa! Kyllä se loma pian alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti